Otoyomegatari

brides-storyJossain vaiheessa tein sen pienen typerän virheen, että päätin tutustua Kaoru Morin tuotantoon… Enkä tajunnut valita Emmaa, vaan nappasin sen kalliimman vaihtoehdon, Otoyomegatarin elikkä Bride’s Storyn. Kovakantinen, hiukkapikka normaalia isompi kirja kun oli niin pahuksen houkutteleva. Hinta oli suolainen normaaliin suomijulkaisuun verrattuna, mutta sen arvoinen.

Kaoru Mori tunnetaan juuri historiallisesta draamastaan, kaikkihan sen tietää jne. Otoyomegatari ei siinä suhteessa ole poikkeus, vaan sijoittuu sekin 1800-luvulle… Keski-Aasiaan. :–D Päähenkilö Amir naitetaan toiseen klaaniin/heimoon (miksi näitä nyt kutsuisi) itseään vähän nuoremmalle pojalle, Karlukille, ja tadaah, draaman ainekset ovat kasassa. Suurimmaksi osaksi Otoyomegatari keskittyy kuvaamaan heidän arkipäiväistä elämäänsä, mikä on myös yksi sen suurempia valtteja: tekijä kertoo jälkisanoissaan perehtyneensä mahdollisimman paljon alueen kulttuureihin, ja se tavallaan näkyy! Jälki on välillä pelottavan yksityiskohtaista, kun nuoripari yrittää järjestää kotinsa seinävaatteet uudestaan – sitä pienten kuvioiden määrää! Tietenkään aivan arkipäivää hahmot eivät pääse viettämään, sillä Amirin vanha perhe on tullut uusiin aatoksiin heille epäedullisten naimakauppojen suhteen…

otoyomegataricouplesmal

Vaikka tarinoiden ”pääparina” toimivatkin Amir ja Karluk, voinemme kuitenkin myöntää, että useat sivuhahmot onnistuvat olemaan vahvan mielenkiinnon kohteina. Brittiläinen tutkija, Henry Smith, pääsee loistamaan tultuaan mm. epäillyksi vakoojana olosta. Kieltämättä ei aivan vedä vertoja puusepän työn kuvaamiselle, mutta mitäpä siitä! Tämän lähdettyä Karlukin ja Amirin kotikylästä kohti Ankaraa, lukija pääsee tutustumaan matkan varrella uusiin hahmoihin. Draamasta ei ainakaan tule pulaa, kun Smith törmää niin miehensä menettäneeseen leskeen kuin miehiä etsiviin kaksosiin. Naimakauppoja luvassa!

otoyomegatari-3571469Otoyomegatari ei välttämättä ole luokkansa ykkösvalinta, jos kaipaa sähäkkää toimintaa ja palavia tunteita – mutta jos pidät sarjoista, joiden yksityiskohtien hiomiseen on käytetty taitoa ja vaivaa, antaa palaa. Otoyomegatari itsessään on kunnianosoitus referenssien käytölle, eikä romanssikaan varsinaisesti sulata aivoja, vaan jättää jälkeensä mukavan fiiliksen.

Tai no, lukuunottamatta muutamaa pistosta sydänalaan, kun romanssissa kaikki ei menekään ihan niinkuin pitäisi.

Suosittelen lämmöllä.

Mainokset
Kategoria(t): Manga. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentoi...

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s