Vielä saan sen täydellisen lentopalloanimen

250px-HaikyuuKoska uutiset Haikyuu!:n animeversiosta (alkaen 2014 keväällä) kantautuivat korviini, sain viimein tietää sen olemassaolosta.

Sillä päätin jo aikaa sitten omista, hyvin satunnaisista syistäni, että jos koskaan törmään lentopallomangaan, tasan luen sen. (Sama pätee myös sulkapallomangaan. Että saa suositella.) Ja shonenhan on tietysti se heikko kohtani.

No, kuten sanottua, Haikyuu! on siis urheilushonen, keskittyen lukiolaisten lentopallojoukkueeseen.

Hinata Shouyou, yläasteelainen joka kakarana näki telkkarista lentopallomatsin ja vaikuttui eräästä lyhyenlännästä pelaajasta, pelaa ensimmäistä kertaa oikeassa lentopallo-ottelussa. Stressimahastaan toivuttuaan tämä pomppiva pätkä painuu kentälle, ja ottaa amatöörijoukkueensa kanssa turpaan ja kovaa. Asiaa ei auta se, että vastajoukkueen ”Kentän Kunkku”, Kageyama Tobio, naureskelee tälle ottelun lopuksi. Mutta se olikin sitten Hinatan yläasteen ainoa peli.

Ja arvatkaa kenen kanssa päähenkilömme päätyy samaan lukioon : D

haikyu-3142139

Mutta ei siinä mitään, lentopallo on joukkuepeliä jne. joten päähenkilöduomme saa luvan puhaltaa yhteen hiileen. Karasunon lukiossa nimittäin on aikoinaan ollut kovakin lentopallotiimi, mutta nyt asiat ovat hieman huonommin, ja luonnollisesti pohjalta on kiva lähteä rämpimään ylös- hankkimalla uutta valmentajaa, kärttäämällä niitä senpaita tulemaan takaisin pelaamaan, setvimällä hieman joukkueen sisäisiä klikkejä ja tietysti…

Pelaamalla lentopalloa.

haikyu-3850589  oooooo

Eli siis katsokaa nyt noitakin. Oijoi. Yllättävää kyllä, Haikyuu!:ta on aika helppo seurata. Sääntöjä luritellaan milloin kenellekin ummikolle aina vastaavasta opettajasta satunnaisiin fanityttöihin katsomossa, ja aika pian käy selväksi, mitä kukin siellä kentällä tekee. Olisikin aika kiehtovaa yrittää seurata otteluita tajuamatta, miksi jollakulla on päällä erilainen pelipaita ja miksi hahmot pomppivat kentällä jatkuvasti eri paikoissa. Lisäksi taide tukee hahmojen liikkeitä kentällä, ja mikä tärkeintä, lyönneistä ja hypyistä löytyy sitä voimaa, mutta myös ilmavuutta, mikä on  muuten aika hieno tapa tehdä pelaamisesta eeppistä.

haikyu-3276125

Haikyuu! pitelee palloaan ilmassa sillä klassisella urheilushonenin työskentelyllä voittoa kohti. Hankalat vastusajat joko voitetaan nakamapowerilla, tai otetaan ensin selkään, ja sitten voitetaan, ikinä luovuttamatta ja kavereihin luottamalla. Ja koska se kaverius on niin tärkeää, niin tietysti sitä ihmissuhdedraamaakin löytyy, myös sen pääduon lisäksi. Tässä mielessä ero Kuroko no Basukeen ei ole kovin suuri. Omaperäisyyttä löytyykin hieman erilaisista hahmodynamiikoista. Siinä missä Kuroko no Basuken Kuroko on hyvinkin vaisun oloinen kaveri Taigan rinnalla, Hinata suorastaan säteilee energiaa ympärilleen siinä missä Kageyaman hymyily tappaisi koiranpentuja. Mutta yksi asia ei muutu. Ja se on se tahdonvoima.

haikyu-4471441

Että jos tässä on sellainen fiilis, ettei ole tullut urheilumangaa luettua tarpeeksi, Haikyuu! on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Vaikka kyseessä ei ole uniikein sarja kiehtovimmin juonenkääntein, saattaa mahdollisesti ehkä huomata hieman purevansa huulta Karasunon joukkueen ottaessa takkiinsa ja vuodattaessa miehisiä kyyneleitään.

Ja toisaalta taas todeta sen olevan pahuksen hieno.

haikyu-4471443

Mainokset
Kategoria(t): Manga | Avainsanat: , | Kommentoi

Jäätävistä ikärajoista uliuli

Vaikka haluaisinkin keskittyä katsomaan Ookiku Furikabuttea, niin samalla on semmoinen fiilis, että mitä suotta, sitähän voi vaikka välissä ottaa kantaa keskusteluun Desucon Frostbiten IKÄRAJOISTA. Ooämgee.

http://desucon.fi/desucon/blogi/2013/08/frostbiten-tulevaisuus

http://desucon.fi/desucon/blogi/2013/08/katko-huhuilta-siivet-frostbite-2014-edition

(Tässä vaiheessa on varmaan pakko huomauttaa myös jotain blogaajasta; olen siis 20v. animen ja mangan, sekä jonkin verran myös musiikin yms. muun jaappanilaisen populäärikulttuurin harrastaja. Harrastus on tosin jatkunut vasta vaivaiset 5 vuotta, ja tapahtumiakin on tullut kierrettyä vaivaiset 14 kappaletta! Nyyh.)

Kaikkihan varmaan nuo blogipostaukset luettuanne ymmärrätte, millainen ”HALOO” tästä nousi. No jaa, itse olin töissä kun huomasin koko uutisen, joten ymmärrettävästi missasin taas kerran varsinaiset valitukset, ja katselen niitä näin jälkeenpäin.

Image

Fiilikseni, kun yritän lukea shitstorm-kommentteja

Vaikuttaisi siltä, että kovin moni, niin moni, on täysin yllättynyt ja pöyristynyt.

Mutta viitteitä tähän on ollut jo paljon. Jos valittaja kertoo tämän tulleen tyhjästä, hän ei todennäköisesti… Noh… Ole nähnyt tarpeelliseksi koskaan edes kyseenalaistaa, mitä varten hän maksaa coniin pääsystään, katsonut ohjelmalistaa, seurannut tapahtumien blogeja tai järjestäjien twittereitä, jnejne.

Noh, itselleni sattui  niin, että suuntasin kesän Desuconissa keskustelupiiriin Suomen conien kehistysmahdollisuuksista.

JA ARVATKAA MITÄ? SIELLÄ PUHUTTIIN JUURI TÄSTÄ KAIKEN OHELLA :DDDD

Kyseisessä keskustelupiirissä ei ollut ala-ikäisiä, tai ainakaan kovin nuoria (en nyt chekannut kaikkien papereita, hah.) ja moni nimenomaan kertoi, kuinka coniin meneminen arveluttaa, koska paikalla voi olla sellaisia pikkuernuja pusupiireineen. Ja pakko myöntää, itse inhosin kyseistä ajatusta jo 15-vuotiaana! Myönnän toki olevani ”ernu”, mutta kyseessä on puhdas itseironia. Sen sijaan pusupiireily, halikyltit, yaoi-photoshootit…….. !!! Hui kauhea. (Mainittakoon nyt myös niille nuoremmille, että tällaisiinkin keskusteluihin kannattaa osallistua ja seurata, jos haluaa vaikuttaa.)

itseasiassa tämä taitaa olla ainoa desucon minne viitsin ahterini repiä. Ajatus vaahtosammuttimien keskellä näin jo kypsään ikään kerenneenä jotka vetävät juurikin tätä nande dattebayou ninja-ass desu nyo kawaii deshou scheissea on.. luotaan työntävä.

-Jorma Kalevi Kolehmainen, Desuconin blogi, kommentit

Image

Mutta ollaan nyt realistisia. KAIKESTA HUOLIMATTA. Itse inhosin kyseistä tahallista ernuilua ja niin tekevät monet nykyäänkin. Suurin osa conissa käyvistä ala-ikäisistä ei tule koskaan osoittamaan olevansa ala-ikäinen huutamalla DATTEBAYOO DESU NEE. Kyseinen asenne on minusta hieman ahdistava, sillä pari vuotta sitten Kolehmainen olisi viitannut minuun vaahtosammuttimen kokoisena pikkuernuna.

Ei kiva. Ja tätä en halua hakea. Suurin osa ei tätä ole, eikä tule olemaan. Olisi naurettavaa ja itselleni peräti häpeällistä ajatella näin. (Tosin jos sellainen tulisi oikeasti vastaan, piiloutuisin vaikka läheiseen jätelaariin myötähäpeästä.)

Myös keskusteluissa tuli esille kyseinen fakta: pusupiirit ovat aika lailla mennyt juttu, rape me-kylttejä vastaan on esitetty moitteita, ja porukka ei tuki enää samalla lailla käytäviä kuin ennen.

Mutta tapahtumissa käy silti paljon väkeä, joka ei ole kiinnostunut ohjelmasta. Hengaaminen on tärkeämpää ja Fantasiapeleistä saa varmaan uusimman osan Kuroshitsujia ja yaoimies varmaan myy parit Hetaliaficit kun kauniisti kysyy. (Käytän näitä sarjoja esimerkkeinä, koska luen niitä itse. Paitsi doujinsheja en lue… No silti. En halua tuomita.) Eikä pockyjä saa unohtaa ostaa. (Itse asiassa Yam Yamit on parempia :< Tuomitsen kuitenkin.)

Itse olen yli 18 vuotias, mutta käyn silti coneissa cossaamisen ja kavereiden takia, enkä ohjelmien takia.

– Anonyymi, Anime-Lehden uutispalstojen kommentit

Kommenttiesimerkistä huolimatta suurin osa hengaajista on alle 18-vuotiaita. Valitettavasti. Huomioitte varmasti myös ”äkäiset vanhemmat”-osion ja ”koska pienet ovat paikalla, ei voi käydä syvällistä keskustelua”-jutut. Itsehän sanoin tähän alkuun pokkana desussa että ”HÖPÖHÖPÖ TOMMOSIA, MISSÄ TÄÄLLÄ MUKA ON VAAHTOSAMMUTTIMEN KOKOISIA KERSOJA HEHHEH” Kuka nyt koskaan vanhempien kanssa coniin menee?

Image

Ja täten käytävällä heti perään vastaani käveli n. 7-vuotias tyttö isänsä kanssa.

Olin väärässä ja olen pahoillani.

Mutta hei, eihän se mitään, kunhan kävijöillä on hauskaa! Eiks je? Mitä se hengaus kunhan porukka viihtyy!

Joo… Ja ei. Desucon on vapaaehtoisvoimin järjestetty con, jonka haluavat tarjota harrastajat toisille samanmielisille harrastajille. Ja Desucon määrittelee omaksi yleisökseen asiapitoisesta ohjelmasta kiinnostuneet varttuneemmat harrastajat. Vanhempien harrastajien suuntaus myönnetään tämän k-18 kiellon muodossa. Tähän taas on tarkkasilmäinen voinut huomata aiemmin lipsuntaa,  kun iltabileistä tuli puhtaasti k-18-juhlat. Ja miten niin DesuTalks ja DesuCruisekin perustettiin aika lailla samasta syystä?

Järjestäjillä on oikeus muuttaa coninsa vaikka pelkästään lintujen rengastamisesta innostuneille keski-ikäisille miehille, muuttaa cosplay-ohjelman tilalle 5 tunnin dokumentaarion lokeista ja visual quest voi muuttua lintubongaukseksi.

Mitä haen, on se, että järjestäjät haluavat, että myös heillä on hauskaa.

Ja ei ole kauhean kivaa, jos kunniavieras mainitsee lopuksi, että tulkaa seuraavalla kerralla vähän isommin joukoin. (Koohei Tanaka. Olisitte sinne tulleet hengaamaan hei) Eikä ole kauhean kivaa, jos moni aktiiviharrastaja jää pois, koska ei ehtinyt tutustua ohjelmaan ajoissa vain sen takia, että Doctor Who-ryhmäcossaajat ehtivät pihniä liput. Tämän voi nähdä eräänä toisena syynä ikärajaan, halukkaiden kävijöiden määrä laskee, ja täten toivottu yleisö saa helpommin omansa!

Ootteko tosissanne … Voi He******* .. Oon alottanu jo cossiakin ja ei ollu mikää hirveen halpa tehä … SE ON SELVÄ ET TÄN JÄLKEE LOPETAN DESUSSAKI KÄYMISEN -.- en oo aina vuotta venaamassa … Voin sanoo et tää tulee oikeesti vähentää käviöitä ihan järkyttävästi .. haha onnee vaa sillekki conille, varmaa on sit aika tylsä …. On kiva ku eka menee iltabileet ja nyt menee koko con !! Viette oikeesti meijän ikäsiltä (alle 18) CON MAHOLLISUUDET !! Toivottavasti pilasin päivänne, eipä paljoo kiinnosta jos järjestäjät on näin huonoja päättää asioita

-Erissa, Desuconin blogi, kommentit

Suomessa on toki… muitakin coneja.

Noo, kaikenlaista silti tuli ehdotettua kyseisen ikärajoituksen sijaan. Toiset ikärajat ja SENIORICON

…Desucon kattaa alleen 4 eri tapahtumaa. Lisätkää siihen viides.

Kuuletteko….?

Tuo on loppuunpalaneen conijärjestäjän tuskanhuuto, pysykää kaukana. Se voi olla vaarallinen.

tumblr_m97blbqgC01qiclz0o1_400

No, tähänhän siis vastaukset olivat: järjestäkää oma. En kommentoi nyt, sillä se vaatisi oman postauksen.

No, itse pääsen coniin sisään, ja kaikki kaverini myös. Olenko siis puolueellinen?

En tiedä. Täysin objektiivisesti en voi puhua. Mutta mietin asiaa tältä kannalta. Haittaisiko minua, jos en pääsisi coniin tämän vuoksi?

Ei. Elleivät kaverini olisi douchebagejä ja painuisivat coniin ilman minua ja ihkuttaisi kuinka hauskaa oli, mutta sitähän nyt tapahtuu muutenkin ihan ilman ikärajoja. Tai siis minulle ainakin. (Sori, en ole enää niin katkera. Paitsi vähän. Mutta kiitti flunssapöpöstä, on se ihan söpö.)

C6E260_0B4B83B698422_000

Mutta nyt se TÄRKEIN KYSYMYS IKINÄ!!!!

TULEEKO DESUCON FROSTBITESTÄ RYYPPYHENTSUILTAMAT!!!???

Fakta: Aika monta kertaa on todettu, ettei tule. Lisäksi esim. alkoholin anniskeluun tarvitaan erikseen luvat. Julkisella paikalla ei ole laillista juoda. Vain anniskelualueilla saa. Järjestäjissä on absolutisteja.

FAKTA#2: Koska harrastat animea, rakastat lonkeroita ja hentaita. Ai et vai? Kaikki vanhemmille suunnattu anime on hentaita. Ai ei? Kaikki aikuiset katsovat vain aikuisten sarjoja. Oikeasti?!

Lisäksi puhutaan suoraan. Jos näin käy, niin Desucon menettää sitten muitakin kävijöitään, ei vain alaikäisiä. Jos he niin haluavat niin hyvä, menkäämme muuhun coniin, kyllä niitä Suomesta löytyy ja varmasti vähintään sopiva ilmestyy.

Olen itse absolutisti, en halua puhua rivoja juttuja tai kuunnella niitä, en edes vitseinä. Anteeksi, mutta olen kuitenkin ”tosikko” ja ”tylsä”, minusta se ei ole hauskaa, ja tätä en halua. Siksi toivon (ja myös uskon) että Frostbite ei tähän siirry. Ainoa ongelma(?) saattaa olla selittää asiaa ulkopuolisille ihmisille, jos he päätyvät uskomaan, että kyse oikeasti on jostain pornomiitistä, ja tämä valitettavasti riippuu sekä virallisesta mediasta sekä puskaradiosta. Toivon, etten joudu oikaisemaan outoja väärinkäsityksiä vanhempieni tai tuttujeni kanssa, jotka animesta tai mangasta eivät tiedä hevonpöläystä.

Mutta kaikki tuollainen nähdään ajan mittaan Frostbiteä odotellessa, sen aikana ja sen jälkeen.

Kyseessä on kuitenkin kokeilu, joten kuka tietää.

Mikäli huomataan, että homma ei skulannutkaan niin kuin odotettiin, mikään ei estä palaamasta ikärajattomuuteen seuraavalla kerralla.

– mithra, Desuconin blogi, kommentit

Juuri näin!

Image

Ja huh, nyt on taas kolme tuntia kirjoitettu, eiköhän tässä ollut kunnon avautuminen aiheesta, vaikken järkkäri olekaan, ihan vain normaali kävijä!

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Ne tulevat, syövät ja lähtevät

Hajime Isayaman manga Shingeki no Kyojin, tunnetaan myös nimellä Attack on Titan, on tällä hetkellä aivan hervottoman kovassa huudossa. Ei ole varmaan monelta jäänyt huomaamatta.

Juttuhan menee niin, että ihmiskunta lähes tuhoutuu, kun maailmaan ilmestyy titaaneja, ihmisenkaltaisia jättiläisolentoja, jotka tykkäävät napostella ihmisiä aikansa kuluksi. Ihmiset elelevät suurin piirtein tyytyväisinä valtavien muurien suojassa, kunnes poikkeuksellisen jättiläismäinen titaani ja tämän kovaksi keitetty kaveri tulevat moikkaamaan ihmiskuntaa.

AttackOnTitanColossal_250513_070820

Ja tästä se homma sitten lähtee.

Tuloksena muuriin syntyy aukko, ja aukosta sisään valuvat titaanit popsivat suihinsa mm. protagonistin äidin. Tästähän nuori raivoherra, Eren Jäger, ottaa nokkiinsa ja vannootappavansa jok’ikisen titaanin mitä maa päällään kantaa. Onneksi heppu ei ole yksin, vaan tätä jelppimään hommassa saapuvat Mikasa Ackerman, Erenin ottosisko, ja Armin Arlert, porukan valopää. Nämä hillitsevät Ereniä sen verran, että järkevimmäksi vaihtoehdoksi osoittautuu armeijaan liittyminen.

beh

Kaiken kaikkiaan, vaikka käytän kovia sanoja Shingekistä, olen silti ihastunut tähän zombi-genren spinoffiin. Titaanit ovat yksinkertaisesti karmivia ja koko Shingekin maailma tuntuu kietoutuvat juuri titaaneja koskevan arvoituksen ympärille. Mistä ne tulivat, mikä on niiden tarkoitus, ja niin edelleen. Kun yhteen kysymykseen saadaan vastaus, voi lukija jäädä odottelemaan uusien kysymysten vastausta. Toisaalta, siinä missä porukkaa lakoaa titaanien tieltä, löytyy sarjasta kätevästi aikaa esitellä liutakaupalla muita armeijan solttuja ja näiden välisiä ihmissuhdesotkuja, taustoja ja vakaumusta. On toki hienoa seurata melko uniikkia asetelmaa ihmisten epätoivoisesta taistelusta, mutta se ei olisi mitään, jos Eren kavereineen ei voisi pikkaisen unelmoida muurien ulkopuolisesta maailmasta ja sen tuomasta vapaudesta. Sekä tietysti verisestä kostosta äitinsä puolesta, mutta se onkin toinen juttu se.

Suosittu manga poiki kevätkaudella animen, mikä on ainakin viime hetkiin saakka ollut hyvin uskollinen mangalle juonikuvioidensa puolesta. Kummassakin tuntuisi olevan pieniä eroavaisuuksia juonen painotuksissa, mutta lieneekö tämä tahallista vai tahatonta, sen arvatenkin saa tietää vasta, kun kumpikin saavat päätöksensä. Mangaa on useaan otteeseen arvosteltu sen karkean piirustustyylin vuoksi; tämä on varmasti osittain tottakin, vaikka allekirjoittanutta tämä ei häiritse. Anime tasoittaa jonkin verran mangan karkeutta ja tuo mukaan voimakkaat värit ja tarkemmat ympäristöt. Kirkas, pilviä täynnä oleva avara taivas tuokin oikeutta sarjalle, joka paikoitellen voi olla hyvinkin verinen. Kaverien kuolemathan tuovat kivaa potkua draamalle ja tappelulle(?).

onsaitapidellyt

Mutta vaikka itse kovasti Shingekistä pidänkin, tätä ei tosiaan voi suositella kaikille. Siinä missä eräs tunnettu animesaitti mainosteli sarjaa PG:nä, tarpeeksi moni on valittanut painajaisistaan, joissa titaanien naamat kummittelivat mielessä. Shingeki ei ole myöskään vapaa normaalien ihmisten välisestä väkivallasta, ja heikommalla voi vatsanpohjalla käydä epämiellyttävää kutinaa useaan otteeseen.

Loppujen lopuksi, Attack on Titan on sekä mangana, että animena ehdottomasti tutustumisen arvoinen, ellei yllämainittu saa karkuun juoksemaan. Sillä loppujen lopuksi, vaikka yksikään hahmoista ei kiinnostaisi, ja kaikki muu tuntuisi hieman puolivillaiselta, miten tämä kaikki tulee päättymään saa luvan yksinkertaisesti olla kaiken arvoinen.

pitsaaaaa

Shingekin verisin taistelu

Kategoria(t): Anime, Manga | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Otoyomegatari

brides-storyJossain vaiheessa tein sen pienen typerän virheen, että päätin tutustua Kaoru Morin tuotantoon… Enkä tajunnut valita Emmaa, vaan nappasin sen kalliimman vaihtoehdon, Otoyomegatarin elikkä Bride’s Storyn. Kovakantinen, hiukkapikka normaalia isompi kirja kun oli niin pahuksen houkutteleva. Hinta oli suolainen normaaliin suomijulkaisuun verrattuna, mutta sen arvoinen.

Kaoru Mori tunnetaan juuri historiallisesta draamastaan, kaikkihan sen tietää jne. Otoyomegatari ei siinä suhteessa ole poikkeus, vaan sijoittuu sekin 1800-luvulle… Keski-Aasiaan. :–D Päähenkilö Amir naitetaan toiseen klaaniin/heimoon (miksi näitä nyt kutsuisi) itseään vähän nuoremmalle pojalle, Karlukille, ja tadaah, draaman ainekset ovat kasassa. Suurimmaksi osaksi Otoyomegatari keskittyy kuvaamaan heidän arkipäiväistä elämäänsä, mikä on myös yksi sen suurempia valtteja: tekijä kertoo jälkisanoissaan perehtyneensä mahdollisimman paljon alueen kulttuureihin, ja se tavallaan näkyy! Jälki on välillä pelottavan yksityiskohtaista, kun nuoripari yrittää järjestää kotinsa seinävaatteet uudestaan – sitä pienten kuvioiden määrää! Tietenkään aivan arkipäivää hahmot eivät pääse viettämään, sillä Amirin vanha perhe on tullut uusiin aatoksiin heille epäedullisten naimakauppojen suhteen…

otoyomegataricouplesmal

Vaikka tarinoiden ”pääparina” toimivatkin Amir ja Karluk, voinemme kuitenkin myöntää, että useat sivuhahmot onnistuvat olemaan vahvan mielenkiinnon kohteina. Brittiläinen tutkija, Henry Smith, pääsee loistamaan tultuaan mm. epäillyksi vakoojana olosta. Kieltämättä ei aivan vedä vertoja puusepän työn kuvaamiselle, mutta mitäpä siitä! Tämän lähdettyä Karlukin ja Amirin kotikylästä kohti Ankaraa, lukija pääsee tutustumaan matkan varrella uusiin hahmoihin. Draamasta ei ainakaan tule pulaa, kun Smith törmää niin miehensä menettäneeseen leskeen kuin miehiä etsiviin kaksosiin. Naimakauppoja luvassa!

otoyomegatari-3571469Otoyomegatari ei välttämättä ole luokkansa ykkösvalinta, jos kaipaa sähäkkää toimintaa ja palavia tunteita – mutta jos pidät sarjoista, joiden yksityiskohtien hiomiseen on käytetty taitoa ja vaivaa, antaa palaa. Otoyomegatari itsessään on kunnianosoitus referenssien käytölle, eikä romanssikaan varsinaisesti sulata aivoja, vaan jättää jälkeensä mukavan fiiliksen.

Tai no, lukuunottamatta muutamaa pistosta sydänalaan, kun romanssissa kaikki ei menekään ihan niinkuin pitäisi.

Suosittelen lämmöllä.

Kategoria(t): Manga | Kommentoi

100 Yookain Jengi

Nurarihyon_no_Mago_Japanese_Vol_1_CoverNurarihyon no Mago sai tuossa sitten päätöksensä.

Shonen Jumpissa ilmestynyt melko tyypillinen tappelumanga ei sinänsä onnistunut kehittämään kohdallani valtavaa kiintymystä 110 luvullaan (ja viimeisillä kokonaan värillisillä luvuilla), vaikka hahmojakin löytyi laidasta laitaan ja suunnasta toiseen.

No miksi ei? Tykkään kasvutarinoista, ja shonenissahan se on aina melkeinpä pääosassa. Niin myös Nurassa… Tavallaan. Rikuo (siis päähenkilö, yllätys) on alkuun täysin vastaan yookaijengin pomoksi ryhtymistä, vaikka jopa neljäsosayookai onkin. Asenne  muuttuu pikkuhiljaa, ja mukaan pomppii jos jonkinsortin demoneita. Ja onmyojeja. Ja koulukavereta(kin). Tosin poikkeuksena muihin sarjoihin mainittakoon ehkä Rikuon nurarihyon-no-mago-670108alkupuolen kaksoispersoona, joka sitten kai sivuutetaan jollain ”öö eikun aina tiesin tästä ihan oikeesti”-mutinalla. Ei sillä, että kaksoispersoonasta mihinkään eroon päästäisiin. Mutta kun tuo pikkuseikka on saatu hoidettua, keskitytään lähinnä antamaan turpaan vihollisille. Tylsää.

Mutta mitäpä sitä turhia. Shonenista tykkääville 25 pokkaria on ihan mukava välipala luettavaksi, ja osa arceista on aika hienoa kamaa. Tosin jätettäköön mysteeriksi miksi – parhaalta ne tuntuvat kun tulevat yllätyksenä. Lisäksi jos yookaimytologia kiinnostaa, niin kyllähän tuo onnistuu viihdyttämään (kuten allekirjoittanutta), vaikka ei täysin paikkansapitävää olekaan. Tosin harvoinpa shonen on. Ja kuten aina, hahmoja ainakin piisaa sen verran, että jokaiselle luulisi suosikin löytyvän.

Hiroshi Shiibashin tapa käyttää siveltimenvetoja on paikoitellen lievästi sanottuna upeaa, joten jos kiinnostaa nähdä miten tunkea mangaan vaikutteet perinteisemmästä japanilaisesta taiteesta, niin Nuran kohdalla tässä on ihan kätevä mahdollisuus, vaikkakin kyse on ennemmin tehosteesta kuin jatkuvasta kikasta.

Jälkifiiliksena todettakoon kuitenkin, että vaikka juuri Nura ei aivan täysin ikimuistoisten sarjojen joukkoon siirry, kaipailen silti kunnon yookaipoppoota korvaamaan sen jättämän aukon. Ja nyt ei siihen mikään Inujaska kelpaa.

Kategoria(t): Manga | Avainsanat: , | Kommentoi

Ajan kanssa

Kesti kauan aikaa, ennen kuin viimein päätin perustaa sen ihka oikean oman animelle ja mangalle omistetun blogini. Kauan vaivautuneena hieroin päätäni, kiinnostaisiko ketään ja tyydyin lähinnä härnäämään ihmisiä satunnaisesti kaiken maailman muilla nettisivustoilla.

Mutta eihän tällainen todellisuudessa harrastajalle tahdo riittää. Sitä kun tahtoo jakaa maailman kanssa asioita, vaikka ympärillä olevia ihmisiä ei jaksaisi kiinnostaa pätkän vertaa.

Joten päädyin perustamaan ”Vain yksi jakso”-blogin, jonka elämäntehtävä on toimia stressinlievittäjänä paatuneelle animen ja mangan kuluttajalle, joka ei voi tietää parempaa kuin hyllynsä mangapokkareiden järjestämisen värien ja aakkosten mukaisesti.

Kiitos.

Image

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | Kommentoi